Mulla ei ole aikoihin ollut näin hyvä olla. Oikeasti.
Jännäsin valoisuuden alkamista koska silmäni ovat todella herkät valolle. Aiheuttaa niin herkästi päänsärkyä ja sitten voi taas hyvällä omallatunnolla valittaa.
Joka tapauksessa, ihan yllättäen tässä pari päivää sitten Lauri tuli kaupasta ja sanoi että takapiha on sula. Havahduin samantien, että mitä? Pari päivää ennen sitä siellä oli puoleen sääreen ulottunut lumivalli. Menin sitten epäuskoisena pihalle ja mun leuka putosi siihen paljaalle kuivalle pihalaatoitukselle. Aurinkokaan ei edes tehnyt häijyä silmiin. Jotenkin tosi oudosti oon ollut nyt viime päivät tosi energinen, oon pyykännyt valittamatta, alkanut siivoamaan viivyttelemisen sijaan ja on muutenkin tosi mahtava olo. Tuntuu siltä että päivät on liian lyhyitä. Haluan tehdä niin paljon.
Toivottavasti tää olo jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti